.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

tiistai 15. helmikuuta 2011

Tänään, huomenna vai milloin?

Toisinaan on vaikeaa saada itseään vauhtiin. Silloin on sellainen vastaanhangoitteleva olo. Minulla oli aamulla juuri sellaista. Mikään ei oikein tuntunut miltään, kuljin kuin robotti ja suoritin aamuaskareet automaattisesti. Mietin, että voisikohan elämällään jotain oikeasti tehdä.

Tahtoisin olla kuin kuvassa oleva heinä. Se kulkee vapaana nousu- ja laskuvesien mukana muotoutuen aina uudelleen satunnaisesti tilanteen mukaan. Se syntyy joka hetki uudelleen ja uudenlaisena. Minäkin haluaisin oppia elämään hetkessä niin, että jokainen päivä avautuisi eteeni uutena ja houkuttavana.

Näenkö kaikki mahdollisuuteni, kohotanko katseeni havaitakseni uusia näkymiä, jotka päivittäin ohitan vauhdilla? Pysähdynkö, olenko läsnä kaikissa niissä hienoissa hetkissä jotka saan elää? Olen aivan varma, että on olemassa jotain enemmän, jotain minkä sydämeni voisi tunnistaa joka hetki, jos eläisin sitä elämää mitä varten olen tänne tullut. Minun on katsottava sydämeeni syvälle ja tehtävä se avoimesti ja rehellisesti. On tunnistettava oma todellinen intohimoni ja sitten löydettävä rohkeus ja luottamus suunnistaa kohti niitä asioita, jotka saavat minut toistuvasti hymyilemään. Sitä tapahtuu, hetkittäin. Silloin olen onnellinen.

Tahdon edelleen olla kuin tuo heinä meren rannalla. Muotoutua tilanteiden mukaan, antaa elämän viedä, rentoutua ja vain nauttia. Tulla siksi mikä oikeasti olen.

2 kommenttia:

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Ihana teksti, on ihan samanlainen olo juuri nyt. Haluan myös olla heinä, hih! :) Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta!!!

Runotalon Sari kirjoitti...

Ole hyvä! Muutuin juuri ihan heinäksi ja nyt on oikein hyvä olla. Hyvältä näyttää :)