.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

maanantai 24. tammikuuta 2011

Kysymyksiä elämästä


Onko tavoitteiden asettaminen hyvä asia? Miten voin elää tässä hetkessä onnellisena, jos tähyän jatkuvasti tulevaisuuteen? Onko oikein, että haluan materialistisia asioita?

Uskonpa, että kysymyksiini ei ole selkeitä vastauksia.

Miten voin elää tyytyväisenä nykyhetkessä, jos tavoittelen unelmiani? Eikö se silloin kerro tyytymättömyydestäni tähän hetkeen? Mikä on onnellisuuden salaisuus? Voisiko onni olla sitä, että olen matkalla kohti unelmaani?

Miten tärkeää on, että pääsen perille? Onko parempi, etten koskaan saavutakaan päämäärääni? Entä perillä? Mitä sitten tapahtuu?

Onko elämäni portaikko, jossa etenen askel kerrallaan - loputtomiin? Voisinko iloita jokaisella askelmalla vai odotanko kunnes olen ylimmällä portaalla?

5 kommenttia:

MARJAISA kirjoitti...

Tärkeämpää on nostaa elämänsä laatua joka päivän joka hetki. Tulevaisuutta emme varmaksi tiedä ja menneisyyteen emme enää pääse. Jos suunnittelemme elämämme tarkkaan etukäteen, joudumme pakottamaan sitä toteutumaan. Silloin yritämme ns. läpi harmaan kivan. Se on vastavirtaan uimista.

Kun kuljemme myötävirtaan elämän nykyhetkessä ja tunnemme tarpeemme ja toiveemme, "nostamme kalan, kun se käy koukkuun". Eli tartumme läsnäolevaan tilaisuuteen. Tämän koen tarkeimmäksi!

Runotalon Sari kirjoitti...

Kiitos Marjaisa näistä ajatuksistasi. Koen samalla tavalla eli ei kannata uida vastavirtaan vaan kulkea virran mukana ja huomata miten kaikki tulee luoksemme kuin itsestään. Olet oikeassa, että on tärkeää nostaa elämän laatua joka hetkessä.

Toisaalta on sitten olemassa unelmointi ja elämän tarkoitus, joka on usein pyrkimistä johonkin. Vai voisiko elää vain tässä hetkessä ja valita aina hetkestä käsin sen millä täyttää elämänsä, tehdä niitä asioita, joista sydämestään nauttii - tämä automaattisesti johdattaisi kohti unelmien olotilaa tai voisi huomata, että tässähän on jo kaikki mitä tarvitsen.

Miksi on niin paljon onnettomia, masentuneita ihmisiä? Johtuuko se toteutumattomista unelmista vai siitä ettei ole unelmia? Vai eletäänkö liikaa muualla kuin nykyhetkessä eli ei nähdä kaikkea sitä hyvää mitä omassa elämässä on, jossa sitten avautuisi ne mahdollisuudet nostaa se kala, kun se käy koukkuun kuten Marjaisa yllä viisaasti totesit.

Laventeli kirjoitti...

Löytyipä täältä mielenkiintoinen blogi.
Aarrekartta-ajatuksia on putkahtanut päähäni aloitettuani blogin vasta muutama päivä sitten. Ihmeeesti olen löytänyt tieni blogeihin, joista saan energiaa ja valoa päiviini.

Joskus olen tehnyt aarrekarttaa ja kyllä se toimii, vuosia on vierinyt ja jotenkin se on jäänyt unholaan. Nyt selvästikin sairastelujeni myötä meditointi ja henkisyyden asiat pulpahtavat pintaan. Työni on käynyt raskaaksi ja suorituspainotteiseksi - olenkin tekemässä aarrekarttaa uuden työpaikan hakemiseksi.

Mielestäni unelmia pitää olla, sillä ne siivittävät meitä eteenpäin ja auttavat jaksamaan arjen ympyröissä. Elän toki tässä ja nyt, olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on, mutta ei se estä unelmoimasta tai toivomasta johonkin asiaan parannusta, enkä tarkoita mitään pinnallista lottovoittoa esim. Aarrekarttaan täytyy uskoa, jos haluamaansa ei saa, niin siihen on joku syy, se johdattaa sen todellisen asian äärelle, mikä itseasiassa on minulle tarkoitettu.

Elämän laatu parantuu myös unelmoimalla.

Anna kirjoitti...

Kiitos vierailustasi..tulinpa vastakylään.. ja ilokseni avasin tämän aarrekartta blogisi!
Olen joku vuosi sitten vähän harrastanut tätä, mutta jotenkin se jäi? Pientä aloitusta, salattua itseltänikin, aloitin vuoden alussa. Määräsin itselleni kolme brojektia. Kaksi on käynnistynyt- olkoon tämä aarrekartta se kolmas!

Runotalon Sari kirjoitti...

Laventeli, kyllä se aarrekartta toimii ja mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Tarvitaan vain hieman kärsivällisyyttä eli kaikki ei aina tapahdu silmänräpäyksessä eikä sillä tavalla kuin itse odottaa. Asiat järjestyvät yleensä helpommin kuin mitä olettaa etukäteen. Mukavaa, kun kirjoitat, että unelmoinnillakin on paikkansa ja silti voi elää hetkessä. Olen pyöritellyt päässäni niin paljon aarrekarttaa, läsnäoloa, miettinyt onnellisuuden ja hyvän elämän salaisuutta, että alan ymmärtää, että selkeitä, ainoita oikeita vastauksia ei taida olla. Lisäksi meillä jokaisella taitaa olla oma todellisuutemme, joka on meille itsellemme se oikea, se on vain löydettävä omasta sisimmästä. Toivon, että löydät työn josta voit nauttia.

Anna, aarrekartta on hyvä projekti, kun se voi viedä myös niitä toisia projekteja vauhdilla eteenpäin...veikkaanpa, että jos löydät jonkin vanhan aarrekarttasi niin siinä olevia asioita on käynyt jollain tapaa toteen...