.

.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Voin luoda luottamalla

Kun herää sunnuntaina jo varhain aamuyöstä eikä enää voi nukahtaa, koska pelkää unohtavansa unitilassa tulleet ideat niin on pakko nousta ylös sängystä. Nyt minulle kävi niin.

Eilen luodessani uusia Afrikka voimakortteja tein jotain eritavalla kuin ennen. Yritän kertoa siitä, koska uskon ymmärtäneeni jotain oleellista luomisen prosessista. Tätä ei ehkä ihan täysin pysty sanoilla selittämään vaan osa on opittava itse kokemalla. Varmasti monella on ollutkin vastaavia tilanteita. Kysymys on jostain flown, virrassa olemisen tapaisesta.

Heti kun tiesin lähteväni Gambiaan, aloin pyöritellä mielessäni ideaa Afrikka voimakorteista. Tunsin, että haluan korttisarjalle erityisen nimen. Ajattelin, että nimi syntyy sarjan myötä.

Eilen sain ensimmäiset kortit valmiiksi ja laitoin ne Runotalon blogiini. Kirjoittaessani kuviin liittyvää tekstiä harkitsin pienen hetken käyttäisinkö sanaa haluan vai tahdon. Sitten kirjoitin: Tahdon Afrikka voimakorttisarjani välittävän eteenpäin tunteita, joita matka minussa herätti. Kirjoitin tekstiosuuden loppuun ja julkaisin otsikolla: Ensimmäiset Afrikka voimakortit.

Katselin valmista postausta blogissani ja silmiini osui: Tahdon Afrikka. Sanapari tuntui jotenkin hyvältä. Koska näihin kortteihin tulevat tekstit myös englanniksi, lähdin etsimään tahdon - sanalle englanninkielistä vastinetta. I do tuli vastaan ensimmäisenä eli se tahdon, joka sanotaan papille. Näin ajatellen Tahdon sana sai uuden entistä vahvemman merkityksen, mikä sopii hyvin voimakortteihin. Lisäksi sana kuvastaa jollain tavoin afrikan tämän päivän energioita. Olin valmis nimeämään sarjani I do Africa - Afrikka voimakortit. Tuntui hyvältä. Niin hyvältä, etten voinut kunnolla nukkua seuraavana yönä. Hyvä merkki, sanoisin.

Luomiseen liittyen tässä havainnollistuu se, että helpoin tapa kulkea polkuamme on luottaa siihen, että polku syntyy edessämme vasta juuri siinä hetkessä, kun olemme jo ottamassa askelta eteenpäin. On vain luotettava siihen, että juuri silloin kun jalkapohjamme kohtaa polun pinnan, siihen syntyy juuri oikeanlainen sopiva kohta, joka kantaa meitä. Meidän ei tarvitse suunnitella ja tietää kaikkea etukäteen, voimme elää hetkestä nauttien ja löytää siinä hetkessä parhaat vastaukset itsellemme. Ainut tehtävä on luottaa ja ottaa tarvittava askel.

Nyt voin mennä vielä hetkeksi nukkumaan ellei sitten unimaailma tuo minulle uusia inspiroivia ajatuksia.

torstai 17. helmikuuta 2011

Vastauksia omasta sisimmästä?


Aarrekarttamaailmassa elävällä ihmisellä on monia halpoja huveja. Ainakin itselläni, sillä uskon, että tämä maailmamme on paljon ihmeellisempi ja taianomaisempi kuin äkkiseltään luulisi.

Ajan paljon autolla ja hyvää ajankulua on musiikin kuuntelu radiosta. Joskus tunnen, että laulun sanat tulevat kuin vastauksena kysymyksiini ja ajatuksiini. Tänään se taas tapahtui ja erityisen voimallisesti. Radiosta tuli Antti Tuiskun laulu, joka kertoo rakkaudesta kuten useimmat laulut. Tällä kertaa kuulin laulun aivan uudesta näkökulmasta. Tunsin, että minun sisimpäni puhui minulle. Ihan kuin olisin kohdannut, tunnistanut ja löytänyt itseni ajaessani pimeydessä paukkupakkasessa. Nyt tuon laulun sanat ovat minulle ikuisesti kaunis viesti omalta sielultani - muistutus siitä, miten tärkeää on rakastaa itseäni ja olla läsnä.

Ehkä voit löytää itsellesi saman kauniin viestin kuin minäkin. Varmasti on useita lauluja, jotka puhuvat meille kun kuuntelemme ja saamme uutta, ihmeellistä voimaa.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Tänään, huomenna vai milloin?

Toisinaan on vaikeaa saada itseään vauhtiin. Silloin on sellainen vastaanhangoitteleva olo. Minulla oli aamulla juuri sellaista. Mikään ei oikein tuntunut miltään, kuljin kuin robotti ja suoritin aamuaskareet automaattisesti. Mietin, että voisikohan elämällään jotain oikeasti tehdä.

Tahtoisin olla kuin kuvassa oleva heinä. Se kulkee vapaana nousu- ja laskuvesien mukana muotoutuen aina uudelleen satunnaisesti tilanteen mukaan. Se syntyy joka hetki uudelleen ja uudenlaisena. Minäkin haluaisin oppia elämään hetkessä niin, että jokainen päivä avautuisi eteeni uutena ja houkuttavana.

Näenkö kaikki mahdollisuuteni, kohotanko katseeni havaitakseni uusia näkymiä, jotka päivittäin ohitan vauhdilla? Pysähdynkö, olenko läsnä kaikissa niissä hienoissa hetkissä jotka saan elää? Olen aivan varma, että on olemassa jotain enemmän, jotain minkä sydämeni voisi tunnistaa joka hetki, jos eläisin sitä elämää mitä varten olen tänne tullut. Minun on katsottava sydämeeni syvälle ja tehtävä se avoimesti ja rehellisesti. On tunnistettava oma todellinen intohimoni ja sitten löydettävä rohkeus ja luottamus suunnistaa kohti niitä asioita, jotka saavat minut toistuvasti hymyilemään. Sitä tapahtuu, hetkittäin. Silloin olen onnellinen.

Tahdon edelleen olla kuin tuo heinä meren rannalla. Muotoutua tilanteiden mukaan, antaa elämän viedä, rentoutua ja vain nauttia. Tulla siksi mikä oikeasti olen.