Aarrekarttani on jostain syystä jumissa. En saa sitä tehdyksi eteenpäin. Ääriviivojaan myöden leikattu Runotalon kuva on siirretty syksyisen maiseman keskelle jääkaapin oveen. Siinä on toistaiseksi kaikki mitä minulla on aarrekartassani. Mistä tämä kaikki sitten johtuu? Tämä saamattomuus? Yksinkertaisesti: minä en ihan satavarmasti tiedä mitä minä oikein haluan. En, vaikka olen suorittanut kiltisti kaikki tehtävät. En vain uskalla päättää. On turvallisempaa jatkaa tässä puolittaisessa epävarmuudessa.
Onneksi kuitenkin otan pieniä askeleita siihen suuntaan jonka koen oikeaksi. Lähes joka päivä. Ei tarvitse nähdä koko portaikkoa, riittää kun näkee yhden askelman kerrallaan. Näin on joku viisas todennut.
Tänään aloitin taas Anna sielusi ohjata -kirjan tehtävät. Ohjelma kestää 28 päivää ja joka kerta, kun olen edes aloittanut tämän ohjelman, olen saanut jotain hyvää aikaiseksi. Olen kertonut kirjasta täällä aikaisemmin, koska se mielestäni on lähellä aarrekartan tekemiseen liittyviä asioita. Ehkä saan aarrekarttani vihdoinkin tehdyksi.
2 kommenttia:
Minulle on käynyt aivan samoin. Hassua;) Tiedän, että tavoitteideni saavuttaminen vaatisi suuria ratkaisuja elämässäni. Minulla olisi kolme tietä valittavani. Kaksi vaikeeaa ja kolmas vielä vaikeampi, eli jäädä tähän olotilaan.Uskon kuitenkin, että pääsen vielä eteenpäin. Tämä on vain kypsyttelyä ja välivaihe. Tilasin tuon Denisen kirjan, vaikutti hyvältä.
Valokki, olen iloinen, että tilasit Denisen kirjan. Uskon, että hyödyt siitä.
Kuten kirjoitat, niin välivaiheita ja kypsyttelyäkin tarvitaan. Usein ainakin itse huomaan olevani kovin kärsimätön. Kunpa vain jaksaisi luottaa, että elämä kyllä kuljettaa oikeaan suuntaan.
Me taisimme edetä samalla tahdilla sen aarrekarttamme kanssa...saas nähdä mitä seuraavaksi tapahtuukaan.
Lähetä kommentti